Nyt häpeä minä! Helmikuussa
viimeisin blogiteksti?!! Nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja
kirjottaa helmikuulta asti kuulumisia.
Aloitetaan näistä:
- Neidit sairastivat kennelyskän parisen viikkoa Virolahden näyttelyn jälkeen
- Syötteellä harjoittelu maaliskuun puoliväli - huhtikuun puoliväli = sisälti hiihtämistä, lumisissa maastoissa rälläämistä ja kaikkea kivaa, tytöt olivat juuri tarpeellisen oireettoman jakson kotona. Neela aloitti juoksut pari päivää Syötteelle menon jälkeen
- Syötteen jälkeen olimme kotona. BH-treenejä ei ole järjestetty, mutta kävimme Milan kanssa hyvät tavat-kurssin
- Iso piha-aita valmistui
- Treenejä ei pahemmin ole ollut, joten on vähän treenattu kotona
- Heinäkuun viimeisinä päivinä olimme kolme päivää Kennel Eigenin järjestämällä leirillä, jossa Neela pääsi olemaan vieraileva tähti (=nobody, hänhän on niin hieno neiti ettei hänelle kelpaa kenenkään muun, kuin kepin seura...)
- Ollaan yritetty käydä paljon uimassa
- Teinin ekat juoksut alkoivat
- Neela täytti 3. heinäkuuta 3vee!
Eipä meille ihmeitä kuulu. Ajattelin tämän olevan hankalampaa, mutta oikeastihan meidän elämä on ollut tasaisen tylsää koska maatilalla riittää näin kesäisin paljon työnsarkaa. Rakensimme koirille ison piha-aidan takapihalle, jossa ne on saanut olla ja viettää paljon aikaa kun myö immeiset on oltu työn touhussa.
Meille siis tosiaan tarttui todennäköisesti Virolahden pentunäyttelystä kennelyskä, johon tytöt sitten sairastuivat. Syötteelle harjoitteluun lähtö läheni, joten sopi toivoa että yskä ja oireeton jakso loppuu ennen sitä. Onneksi kävi niin ja päästiin lähtemään kohti Syötettä hyvillä mielin. No, eiköhän sitten käynyt niin huono tuuri että Neelalla alkoi juoksut pari päivää perille saapumisen jälkeen. Mannan Möffe-pojuhan se siitä sitten innostui. Kuukausi meni siinä, että vahdattiin silmä kovana ja pidettiin erillään ettei vahinkoa pääse sattumaan. Se kuukausi oli raastava, mutta jotenkin me vaan rämmittiin se läpi, kun ei voinut Möffeä minnekkään hoitoon viedä. Ne on nuo hormoonit. :P
Aloitetaan näistä:
- Neidit sairastivat kennelyskän parisen viikkoa Virolahden näyttelyn jälkeen
- Syötteellä harjoittelu maaliskuun puoliväli - huhtikuun puoliväli = sisälti hiihtämistä, lumisissa maastoissa rälläämistä ja kaikkea kivaa, tytöt olivat juuri tarpeellisen oireettoman jakson kotona. Neela aloitti juoksut pari päivää Syötteelle menon jälkeen
- Syötteen jälkeen olimme kotona. BH-treenejä ei ole järjestetty, mutta kävimme Milan kanssa hyvät tavat-kurssin
- Iso piha-aita valmistui
- Treenejä ei pahemmin ole ollut, joten on vähän treenattu kotona
- Heinäkuun viimeisinä päivinä olimme kolme päivää Kennel Eigenin järjestämällä leirillä, jossa Neela pääsi olemaan vieraileva tähti (=nobody, hänhän on niin hieno neiti ettei hänelle kelpaa kenenkään muun, kuin kepin seura...)
- Ollaan yritetty käydä paljon uimassa
- Teinin ekat juoksut alkoivat
- Neela täytti 3. heinäkuuta 3vee!
Eipä meille ihmeitä kuulu. Ajattelin tämän olevan hankalampaa, mutta oikeastihan meidän elämä on ollut tasaisen tylsää koska maatilalla riittää näin kesäisin paljon työnsarkaa. Rakensimme koirille ison piha-aidan takapihalle, jossa ne on saanut olla ja viettää paljon aikaa kun myö immeiset on oltu työn touhussa.
Meille siis tosiaan tarttui todennäköisesti Virolahden pentunäyttelystä kennelyskä, johon tytöt sitten sairastuivat. Syötteelle harjoitteluun lähtö läheni, joten sopi toivoa että yskä ja oireeton jakso loppuu ennen sitä. Onneksi kävi niin ja päästiin lähtemään kohti Syötettä hyvillä mielin. No, eiköhän sitten käynyt niin huono tuuri että Neelalla alkoi juoksut pari päivää perille saapumisen jälkeen. Mannan Möffe-pojuhan se siitä sitten innostui. Kuukausi meni siinä, että vahdattiin silmä kovana ja pidettiin erillään ettei vahinkoa pääse sattumaan. Se kuukausi oli raastava, mutta jotenkin me vaan rämmittiin se läpi, kun ei voinut Möffeä minnekkään hoitoon viedä. Ne on nuo hormoonit. :P
